Kognitiivinen psykoterapia sisältää useita psykoterapiamuotoja. Näillä on yhteiset juuret, mutta painotukset ja työskentelytavat vaihtelevat. Keskeisiä terapiatyöskentelyn kohteita ovat asiakkaan haittaa tuottavat ajatukset ja uskomukset ja niihin liittyvät hankalat tunteet.
Kognitiivisen psykoterapian perusajatuksena on, että ajatukset ja tunteet liittyvät toisiinsa ja että muokkaamalla ajatuksia joustavampaan suuntaan saadaan aikaan muutosta myös tunnekokemuksessa. Terapiassa myös kokeillaan ja harjoitellaan uudenlaista käyttäytymistä ja toimintatapoja. Kognitiivisessa psykoterapiassa voidaankin hyödyntää erilaisia käyttäytymisterapian työtapoja, esimerkiksi altistusta.
Kognitiivisessa psykoterapiassa tavoitteena on auttaa asiakasta itse oivaltamaan, ymmärtämään omaa kokemusmaailmaansa ja käyttäytymistään ja sitten löytämään keinoja näiden muuttamiseen myös käytännössä. Terapiatyöskentelyn lähtökohtana on aina asiakkaan henkilökohtainen, ainutkertainen kokemus.
Kognitiivinen psykoterapia on yhteispeliä, jossa asiakas ja terapeutti työskentelevät yhdessä määriteltyjen tavoitteiden eteen.
Terapeutti perehdyttää asiakkaan valitun hoitomuodon tapaan ymmärtää psyykkisiä vaikeuksia sekä terapian peruskäsitteisiin ja työtapoihin. Näin asiakas ja terapeutti pystyvät tekemään mahdollisimman tasavertaista yhteistyötä. Terapeutti on kuin asiakkaan myötäelävä rinnalla kulkija, joka erityisesti kyselemällä ja yhdessä harjoitellen auttaa asiakasta löytämään joustavampia toimintatapoja ja siten voimaan paremmin.
Kognitiivinen psykoterapia kehitettiin alun perin lyhytterapiaksi. Joskus 6-8 tapaamista voi riittää muutoksen aikaansaamiseksi. Pitkä psykoterapia taas voi kestää useampia vuosia. Kognitiivisessa psykoterapiassa asiakas ja terapeutti tapaavat yleensä kerran tai kahdesti viikossa. Terapiaistunto kestää tavallisesti 45-50 minuuttia kerrallaan.